Kodin tai työpaikan huonoon sisäilmaan valitettavasti tottuu. Siksi useimmissa tapauksissa keinoja sen parantamiseen ei lähdetä edes selvittämään.
Sisäilman epäpuhtaudet voivat esiintyä terveydelle haitallisina kaasuina, kemikaaleina, hiukkasina tai mikrobeina tai viihtyisyyttä alentavina hajuina. Ihmiset tuottavat uloshengityksessään ympäröivään ilmaan hiilidioksidia, joka on suuressa pitoisuudessa haitallista.
Ilmaa vaihdetaan tulo- ja poistoilmakanavien kautta. Kanavistot likaantuvat sekä rakentamisen että ilmanvaihdon käytön aikana. Rakentamisessa käytettävä puhtausluokitus on vähentänyt kanavien likaantumista rakentamisen aikana. Rakennuksen käytön aikana tuloilmakanavien likaantumiseen vaikuttaa mm. ilmanvaihdon käyttö, ulkoilman epäpuhtaudet ja tuloilman suodatustaso. Poistoilmakanavisto likaantuu pääasiassa sisäilman epäpuhtauksista.
Ilmanvaihdon tehtävä on poistaa asunnon ja muiden oleskelutilojen ilman epäpuhtauksia ja samalla tuoda puhdasta ulkoilmaa oleskeluvyöhykkeelle. Hyvä sisäilma on hajuton, pölytön, vedoton, lämpötilaltaan miellyttävä ja meluton. Hyvin toimiva ilmanvaihto on tärkeä paitsi asukkaiden hyvinvoinnille ja asumismukavuudelle, myös asunnon kunnolle. Ilmanvaihdolla poistetaan myös kosteus, jota syntyy mm. ruoanlaitosta, pyykkien kuivatuksesta ja suihkusta.
Viralliset säädökset puuttuvat
Usein huollon tarpeeseen herätään vasta sitten, kun havaitaan ongelmia. Jos tavoitteena on vaalia hyvää ja terveellistä sisäilman laatua ja huolehtia kiinteistön arvosta, huollon on oltava ennaltaehkäisevää.
Ilmanvaihtojärjestelmien säännöllinen huolto ja oikea käyttö ovat keskeisessä asemassa, kun sisäilman laatu halutaan pitää terveellisenä ja viihtyisänä. Ilmanvaihtojärjestelmien puhdistaminen ja ilmavirtojen tasapainotus ovat osa ilmanvaihdon säännöllistä laajempaa huoltoa.
Ilmanvaihtokanavien ja laitteiden puhdistusvälit ovat perustuneet Sisäasiainministeriön antamiin asetuksiin, joiden tavoite on ollut ylläpitää ilmanvaihtolaitteiden paloturvallisuutta. Nykyisin puhdistusta ohjaa Pelastuslaki, joka edellyttää rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan huolehtimaan siitä, että ilmanvaihtokanavat ja -laitteet on huollettu ja puhdistettu siten, että niistä ei aiheudu tulipalon vaaraa.
“Jo vanhentuneen, mutta edelleen ohjeena käytettävän Sisäasiainministeriön asetuksen 802/2001 mukaan ilmanvaihtokanavat ja -laitteistot on puhdistettava käyttötarkoituksesta riippuen vähintään vuoden tai viiden vuoden välein” kertoo Tekniikan Tohtori Rauno Holopainen. Hän kuitenkin tarkentaa, etteivät asuinrakennukset kuulu kyseisen asetuksen piiriin.
Sisäilmaluokitus 2018 ohjaa tarkistamaan ilmanvaihtokanavien puhdistustarpeen viiden vuoden välein. “Tarkastus tehdään vähintään viidestä eri pisteestä ja puhdistetaan tarpeelliseksi katsotut alueet”, Holopainen kuvailee. “Sisäilmastoluokituksen mukaan kanavisto on puhdistettava, jos pölykertymä on suurempi kuin 2 g/m2 puhtausluokan P1-luokan järjestelmässä tai 5 g/m2 muissa kuin P1- luokan järjestelmissä”, hän ohjeistaa.
Itse toimenpiteestä
Ilmanvaihtokanavat puhdistetaan yleensä mekaanisesti harjaamalla. Ilmanvaihtokoneen osat puolestaan puhdistetaan pölynimurilla. Kammioiden pintoihin käytetään kosteaa siivousliinaa. Päätelaitteet puhdistetaan imuroimalla ja pesemällä.
“Epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi ilmanvaihtokanava on oltava alipaineistettu puhdistuksen aikana”, selventää Tekniikan tohtori Holopainen. “Tuloilmakanava alipaineistetaan yleensä tähän erityisesti tarkoitetulla puhaltimella. Poistoilmakanavisto taas voidaan alipaineistaa puhdistuksen ajaksi ilmanvaihtokoneen omalla poistoilmapuhaltimella.” hän jatkaa. On tärkeää, että ilmavirrat mitataan ja säädetään aina puhdistustyön jälkeen.
Uudiskohteisiin suositellaan koneellista ilmanvaihtoa
Kumpi sitten on parempi; painovoimainen vai koneellinen ilmanvaihto? Holopaisen mukaan ilmanvaihtojärjestelmiä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Suomessa uusiin rakennuksiin suunnitellaan lähes aina koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä, jossa on tehokas lämmöntalteenottolaitteisto. Se toimii hyvin, kun järjestelmä on suunniteltu ja toteutettu oikein, sitä käytetään oikein sekä huolletaan säännöllisesti. Ilmanvaihtokanavia valmistetaan yleensä teräspellistä ja muovista. Molemmissa tapauksissa pinnoille kertyy epäpuhtauksia ilmanvaihdon käytön aikana. Ilmanvaihtolaitteistojen materiaalivalintaan vaikuttavat rakennuksen paloturvallisuudelle asetetut vaatimukset.
“Ympäristöministeriön asetuksen 848/2017 mukaan ilmanvaihtojärjestelmä ei saa myötävaikuttaa palon tai savukaasujen leviämisen vaaraan. Tämän vuoksi useaa palo-osastoa tai osaa palvelevien ilmakanavien seinämät on tehtävä vähintään A2-s1, d0 -luokan tarvikkeista eli kanavan tulisi olla teräspeltiä. P3-luokan rakennuksessa yhtä asuntoa palvelevan ilmanvaihtolaitteiston kanavan, lukuun ottamatta keittiön kohdepoistokanavaa, luokkavaatimus eristyksineen on D-s2, d2 eli muovikanava.” Holopainen tarkentaa.
Puhallin avuksi painovoimaiseen ilmanvaihtoon
Painovoimainen ilmanvaihto on yhä yleinen ilmanvaihtojärjestelmä Suomessa. 1960-luvulle asti rakennuksiin asennettiin lähes yksinomaan painovoimainen ilmanvaihto. Nykyään painovoimaisia ilmanvaihtojärjestelmiä ei oikeastaan enää rakenneta, koska niillä ei tekniikkansa takia saada toteutettua nykyisiä määräyksiä koskien energiatehokkuutta.
“Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelu alkaa jo rakennuksen tilojen suunnittelussa. Muun muassa huonekorkeus on oltava tavanomaista korkeampi. Painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta perustuu sisä- ja ulkoilman välisen lämpötilaeron ja tuulen aiheuttamaan paine-eroon. Ilmanvaihtoa on voitava tehostaa tarvittaessa ikkunatuuletuksella.” kertoo Holopainen.
Painovoimaisen ilmanvaihdon heikkoutena ovat erityisesti kesähelteet, jolloin sisä- ja ulkoilman lämpötilat ovat lähellä toisiaan. Toiminnan varmistamiseksi painovoimainen ilmanvaihto olisi varustettava poistoilmapuhaltimella, jota käytetään silloin, kun lämpötilaeron ja tuulen aikaansaama paine-ero on liian pieni. Talvella tilanne on päinvastainen ja ilmavirrat ovat suurimmillaan, mikä saattaa aiheuttaa vetoa. Mikäli painovoimaisen ilmanvaihdon aiheuttama vedon tunne saa asukkaan tilkitsemään kaikki asunnon ulkoilma-aukot ja vuotoilmaraot, aiheutuu riittämättömästä ilmanvaihdosta kosteusriski.
Itse pidettävä huolta
Loppujen lopuksi ilmanvaihdon toimivuus on kiinteistön omistajan vastuulla. Ennaltaehkäisevän huollon merkitys on suuri rakennusten elinkaarikustannuksia laskettaessa. Kun taloa hoidetaan ja huolletaan säännöllisesti, osataan mahdollisiin ongelmakohtiin puuttua ajoissa, ennen kuin suurempaa vahinkoa pääsee syntymään.
Asunto-osakeyhtiöissä asukkaiden kannattaa nostaa ilmanvaihdon ongelmat taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän tietoon. Jos asia ei etene, aiheesta voi olla yhteydessä kunnan terveystarkastajaan.
Comentarios